Opetushallitus linjasi: ei enää pikakirjoitusta!

Tänä aamuna perinteiseen tapaan tutkailin uutistarjontaa. Yksi uutinen herätti ajatuksia. Opetushallitus oli nimittäin linjannut, että käsialakirjoituksen eli kaunokirjoituksen opetus poistuu syksyllä 2016 peruskouluista.

Taito, jota en edes muistanut koulussa opiskelleeni on nyt katoamassa opetussuunnitelmista. Muistan hämärästi, että joskus peruskoulun kolmannen luokan aikana sitä taidettiin aloitella ja meille tätä myytiin tyyppikirjoituksena.

Kun oikein kaivelen muistiani, niin palaa mieleeni ala-asteen ajan vallinnut kysymys ainekirjoitustunneilta: ”saako tän tehä tikuilla vai tyypaten”, joku saattoi kysyä tekstaamisesta. En kuitenkaan muista, että tekstausta olisi edes opetettu. Ainakin itse vihasin tuota kaunon sukuista kirjoitusta ja sen muumin päätä muistuttavia S-kirjaimia. Tekstauksen opettelin ja käytin sitä aina kun mahdollista.

Se menneistä. Syy miksi olin unohtanut kaunokirjoituksen olleen koulussa opittu pakollinen taito, johtunee siitä, etten kyseistä taitoa ole käyttänyt ala-asteen jälkeen. Valehtelin. Käytinhän monta vuotta tuota taitoa allekirjoituksia kassakuitteihin raapustaessa! Sekin on jäänyt kortinlukijoiden ja pin-koodien myötä.

IT-alalla opiskellessani ja työskennellessäni olen kaiken maailman suunnitteluohjelmistoista huolimatta päätynyt siihen, että kynä ja paperi on yksi parhaista suunnitteluvälineistä myös tällä alalla. Kun suunnittelen jotain paperille, kirjoitan tekstaten. Kun kirjoitan muille suunnatun viestin, kirjoitan sen tekstaten ja jos joudun vielä taulullekin kirjoittamaan, kirjoitan myös sen tekstaten.

Oma mielipiteeni kaunon poistumisesta opetussuunnitelmasta on ”ihan jeesh”. Itse en ole kokenut sitä ikinä tarpeellisena taitona, mutta aamun Twitter keskusteluiden pohjalta ymmärrän myös miksi, jotkut käyttävät vielä kaunokirjoitusta. Perusteltuja syitä ovat mm. se on nopeampaa ja kauniimpaa kuin tekstaus tai ainakin toista näistä kerrallaan. Luentomuistiinpanojen tekeminen onnistuu paremmin kun kirjoittaa nopsaan. (nytkun mietin niin tarvitaanko kaunoa vain täyteen tungettujen kalvojen kopioimista varten?!).

Itse vihasin omaa kaunokirjoitusta, se oli enemmänkin rumakirjoitusta tai kuten meille opetettiin ”tyyppikirjoitusta”. Tyyppi se vaan kirjottelee miten kirjottelee. Itselle jos kirjoittaa niin kauno on varmasti monelle hyvä ainakin nopeuden takia. Muita en kuitenkaan pakottaisi ottamaan selvää omista rumakirjoituskoukeroistani.

Käsialakirjoituksen poistumisesta opetussuunnitelmasta huolimatta, koulut voivat edelleen sisällyttää sitä halutessaan opetukseensa.

Jormallakin oli ennen kaikki paremmin?

Aamulla aikaisin ylös herätyskellon soidessa jo kolmatta torkkua. Toppatakki niskaan suojaamaan kylmältä ja bussipysäkille venaamaan dösää. Napit korviin, musa soimaa ja kädet taskuun. Bussi tulee, heilautat korttia ja etsit mahdollisimman kaukaa perältä vapaan paikan. Kuitenkin hyvä hajurako kanssa matkustajiin. Musakki pauhaa ja taskubiljardi voi alkaa.

Rullakebab alkaa myllertää vatsassa ja kiiruhdat vessaan. Toimituksesta tulee pitkä ja tuskallinen. Kotona olisi Aku Ankka ja Iltalehti ajan hyödyntämiseksi, mutta töissä pitää vain keskittyä pusaamaan hiljaa, ettei naapurikopissa oleva tajua sinun olevan vessassa.

Olet kylässä puolisosi kanssa vasten tahtoasi. Sinulla on jaksamaton olo ja odotat vain kutsua kahvipöytään. Seuraat seinäkellosta ja huomaat vasta istuneesi tunnin tuppisuuna. Kahvin saatuasi alat tuhahdella ja viestiä elein puolisollesi kotiin lähdöstä. Juttu kuitenkin luistaa ja valokuvakansiot kaivettiin juuri esiin. Istut vielä ainakin tunnin ja koitat väkisin keksiä jotain sanottavaa. Möläytät jotain sopimatonta ja odotat entistä innokkaampana kotiin pääsyä.

Viet pienen lapsesi katsomaan elokuvaa. Leffa ei itseäsi kiinnosta ja lisäksi sinua väsyttää. Ahmit puolet popcorneista ja nukahdat. Välillä heräät lapsesi nauruun ja säpsähdyksiin. Leffan jälkeen kotiin, lapsi nukkumaan ja telkka auki. Nyt on omaa aikaa ja kellahdat soffalle.

Ruoka on loppu ja kävelet lähikauppaan ostamaan jääkaapin täytettä. Puuskutat kylmässä kädet taskussa ja napit korvilla kauppaan. Ostat korin täydeltä herkkuja ja joudut jonottamaan kassalle pitemmän ajan kuin vietit ostosten korittamiseen. Pakkaat ostokset kassiin ja huomaat, ettei joukossa ole taloussuklaata kummempaa ruoka-ainetta. Poikkeat kotiin lähtiessä vielä viereiseen pizzeriaan ja joudut odottamaan kebabeläimen teurastusta. Saat terveellisen ateriasi ja kävelet takaisin kotiin.

Mitä yhteistä edeltävillä tarinoilla on? Sarkasmi? Huono huumori? – Ehkäpä.

Tarinoilla on kuitenkin paljon enemmän yhteistä kuin arvaammekaan. Nimittäin asia liittyy miljardeihin euroihin, miljooniin ihmisiin, tuhansiin työpaikkoihin ja taas miljoonin tunteihin. Isoja lukuja, aivan absurdeja ja todennäköisesti vääriä. Tärkeintä kuitenkin on, että tarinat liittyvät sinuun.

Päivästä toiseen tulee kaikesta kiireestä huolimatta tilanteita, joissa joudut odottamaan. Sinulle tulee tylsää tai muuten vain käsillä ei ole mitään tekemistä. Matkapuhelimet mullistivat ihmisten välisen kommunikoinnin. Odotusajasta tuli vähemmän tylsää kun ihminen sai matkapuhelimen. Sillä saattoi tekstailla pitkin päivää kavereiden kanssa tai juoruta puhelimessa äidin kanssa. TV:stä tuli myös peliohjelmia, joita voi kätevästi pelata lähettämällä tekstiviestejä.

Matkapuhelin on kokenut lyhyen aikakautensa aikana useita uudistuksia. Suurin mullistus teknisesti lienee kosketusnäyttö ja yleisnimen muuttuminen älypuhelimeksi. Kosketusnäytöt vei intoa kirjoittaa tekstareita, mutta pikaviestimien käyttöä se ei estä. Puhelimella voi nyt pelata tuhansia erilaisia pelejä, käyttää ohjelmia ja seurata omaa terveyttä tai vaikka pankkitiliä. Puhelimesta on siis moneksi.

Ajankäyttö on muuttunut

Alkuun kirjoittamissani tarinoissa on yhteistä. Nimittäin odottaminen. Ennen matkapuhelinta on varmaan ollut todella tylsää, mutta toisaalta ylirasittumisesta ei ehkä ollut tietoakaan. Ensimmäiset laajemmin levinneet matkapuhelimet eivät tarjonneet paljon matopeliä kummempaa, mutta siinäkin rikottiin ennätyksiä työaikana, bussissa ja jopa toiletissa istuessa. Samoihin peleihin kyllästyy nopeasti, eikä puhuttavaa riitä joka päivä tekstailtavaksi. Kaikki eivät myöskään tykänneet matopelistä.

Ennen odotusaika ja tylsyys on muuttui vähemmän tylsäksi matkapuhelimen kanssa näpertelyksi.

Älypuhelin + mobiilinetti + sosiaalinen media

Ennen älypuhelimia(ja ehkä myös WAPpia) puhelimella pystyi tekemään vain muutamia asioita. Kaikki oli yhden ihmisen handlattavissa ja vieläpä samana päivänä! Nettisurfaillu onnistuu puhelimella ja tabletilla, joten sitäkään ei tarvitse enää tehdä koneella istuessa. Sosiaalisen median palvelut toimii oikein näppärästi puhelimella. Etenkin kuvien jakamisen kannalta puhelin on mielekkäämpi kuin esimerkiksi pöytäkone tai kannettava.

Älypuhelin on elämä. Kalenteri, sähköposti(t), yhteystiedot, juoksulenkit, GPS-navigaattori ja vielä kaikki huvi ajanviete siihen päälle. Pilvipalveluiden ansiosta älypuhelimen hukkaaminen ei ole enää maailmanloppu. Kuinka moni jaksaa tyhjentää säännöllisesti kuvat puhelimesta tietokoneelle? Vain pakon edessä, eli kun puhelimen muisti on täysi.

Kuka veisi pöytäkoneen navettaan?

Pöytäkoneella kuvien ottaminen on hankalampaa kuin isoisän vanhalla kameralla. Tietokoneen webbikameraa rajoittaa lyhyt USB-piuha ja halukkuutta kuvien ottoon vie kehno kuvanlaatu. Tai kehno kuvattava. Eihän omaa pärstää jaksa jatkuvasti kuvata? Eihän? Älypuhelimilla otetaan miljoonia kuvia päivittäin. Sen sijaan, että kuvat pitäisi ensin kehittää ja sitten lajitella kuvakollaaseihin, ne jaetaan välittömästi kaiken maailman nähtäville.

Nam, minulla on nälkä, onpa iso annos *naps* ja kuva on kaikkien katseltavissa. Onpa muuten hävyttömän pieni annos *naps* ja seuraavaksi ravintola suurentaa annoksia massan painostuksesta. Onpas possulla leveä hymy *naps* – Johanna-Karoliina vaihtoi profiilikuvansa.

Ennen oli kaikki paremmin

Ruoka on loppu ja kävelet lähikauppaan ostamaan jääkaapin täytettä. Puuskutat kylmässä kädet tiukasti kiinni iPhonessa ja koitat rikkoa Simon ennätyksen ajopelissä. Ostat korin täydeltä herkkuja ja  tarkistat puhelimesta ostoslistan sisällön. Jonottaminen ei harmita, sillä nyt on sopiva hetki selata päivän uutisia ja pari hassua kissavideota. Kassatäti huokailee, kun et huomaa vuorosi tulleen ja naputtelet vain puhelintasi. Pakatessasi ostoksia sinusta tulee jonkin sortin akrobaatti ja onnistutkin pakkaamaan kassin yhdellä kädellä samalla kun luet meilejä puhelimestasi. Poikkeat kotiin lähtiessä vielä viereiseen pizzeriaan. Odotusajan käytät hyödyllisesti selailemalla aikajanaasi ja tykkäilemällä. Saat terveellisen ateriasi, twiittaat lounaan olevan valmis ja kävelet takaisin kotiin pelaten tetristä.

Viet pienen lapsesi katsomaan elokuvaa. Leffa ei itseäsi kiinnosta ja lisäksi sinua väsyttää. Kaivat taskusta esiin puhelimen ja alat jutella facen chatissa ystäväsi kanssa. Välillä laitat puhelimen pois lepuuttaaksesi käsiäsi, mutta tauko jää lyhyeksi kun puhelin tärähtää ilmoitukseksi uudesta viestistä. Leffan jälkeen kotiin, lapsi nukkumaan ja telkka auki. Nyt on omaa aikaa ja kellahdat soffalle. Kaivat myös puhelimen esiin ja kommentoit kömpelöitä julkkistanssijoita SoMessa.

Olet kylässä puolisosi kanssa vasten tahtoasi. Sinulla on jaksamaton olo. Kaivat puhelimen esiin ja luet uusimmat uutiset, selaat nettiautoa, vilaset sähköpostin, kommentoit kaverin päivitystä ja tilaat uudet kengät itsellesi. Seuraat seinäkellosta ja huomaat istuneesi tunnin tuppisuuna. Nostit katseesi, joten sait päitä kääntymään. Vastaat katseisiin sanomalla ”työasioita” ja hiljaisuus osaltasi saa jatkua. Internet on selattu läpi ja alat rupatella isäntäväen ja puolisosi kanssa jostain uutisesta. Huomaat vierailun venyneen nelituntiseksi.

Rullakebab alkaa myllertää vatsassa ja kiiruhdat vessaan. Toimituksesta tulee pitkä ja tuskallinen, onneksi otit puhelimen mukaan. Nyt on aikaa lukea uutisia ja kerätä viljat sekä ruokkia kanat. Naapurikopin ”asukki” on vaihtunut useasti istuntosi aikana.

Aamulla aikaisin ylös puhelimen herätyskellon soidessa jo kolmatta torkkua. Toppatakki niskaan suojaamaan kylmältä ja bussipysäkille venaamaan dösää. Napit korviin, musa soimaan spotifystä ja iltalehti.fi auki. Bussi tulee, heilautat korttia samaan aikaan puhelintasi tuijottaen. Etsit ensimmäisen vapaan paikan. Chattiin pitää vastata nopeasti ja se vaatii vakaata kättä. Musakki pauhaa ja vihaset linnut lentää. Jorma voi unohtaa biljardin.