Opetushallitus linjasi: ei enää pikakirjoitusta!

Tänä aamuna perinteiseen tapaan tutkailin uutistarjontaa. Yksi uutinen herätti ajatuksia. Opetushallitus oli nimittäin linjannut, että käsialakirjoituksen eli kaunokirjoituksen opetus poistuu syksyllä 2016 peruskouluista.

Taito, jota en edes muistanut koulussa opiskelleeni on nyt katoamassa opetussuunnitelmista. Muistan hämärästi, että joskus peruskoulun kolmannen luokan aikana sitä taidettiin aloitella ja meille tätä myytiin tyyppikirjoituksena.

Kun oikein kaivelen muistiani, niin palaa mieleeni ala-asteen ajan vallinnut kysymys ainekirjoitustunneilta: ”saako tän tehä tikuilla vai tyypaten”, joku saattoi kysyä tekstaamisesta. En kuitenkaan muista, että tekstausta olisi edes opetettu. Ainakin itse vihasin tuota kaunon sukuista kirjoitusta ja sen muumin päätä muistuttavia S-kirjaimia. Tekstauksen opettelin ja käytin sitä aina kun mahdollista.

Se menneistä. Syy miksi olin unohtanut kaunokirjoituksen olleen koulussa opittu pakollinen taito, johtunee siitä, etten kyseistä taitoa ole käyttänyt ala-asteen jälkeen. Valehtelin. Käytinhän monta vuotta tuota taitoa allekirjoituksia kassakuitteihin raapustaessa! Sekin on jäänyt kortinlukijoiden ja pin-koodien myötä.

IT-alalla opiskellessani ja työskennellessäni olen kaiken maailman suunnitteluohjelmistoista huolimatta päätynyt siihen, että kynä ja paperi on yksi parhaista suunnitteluvälineistä myös tällä alalla. Kun suunnittelen jotain paperille, kirjoitan tekstaten. Kun kirjoitan muille suunnatun viestin, kirjoitan sen tekstaten ja jos joudun vielä taulullekin kirjoittamaan, kirjoitan myös sen tekstaten.

Oma mielipiteeni kaunon poistumisesta opetussuunnitelmasta on ”ihan jeesh”. Itse en ole kokenut sitä ikinä tarpeellisena taitona, mutta aamun Twitter keskusteluiden pohjalta ymmärrän myös miksi, jotkut käyttävät vielä kaunokirjoitusta. Perusteltuja syitä ovat mm. se on nopeampaa ja kauniimpaa kuin tekstaus tai ainakin toista näistä kerrallaan. Luentomuistiinpanojen tekeminen onnistuu paremmin kun kirjoittaa nopsaan. (nytkun mietin niin tarvitaanko kaunoa vain täyteen tungettujen kalvojen kopioimista varten?!).

Itse vihasin omaa kaunokirjoitusta, se oli enemmänkin rumakirjoitusta tai kuten meille opetettiin ”tyyppikirjoitusta”. Tyyppi se vaan kirjottelee miten kirjottelee. Itselle jos kirjoittaa niin kauno on varmasti monelle hyvä ainakin nopeuden takia. Muita en kuitenkaan pakottaisi ottamaan selvää omista rumakirjoituskoukeroistani.

Käsialakirjoituksen poistumisesta opetussuunnitelmasta huolimatta, koulut voivat edelleen sisällyttää sitä halutessaan opetukseensa.

Mainokset

7 keskustelun aloitusta sosiaalisessa mediassa

Asiantuntijoilla, bloggaajilla, yrittäjillä ja monilla muilla on seuraajia. Seuraajien aktivointi ja heidän kanssaan vuorovaikutukseen pääseminen voi joskus tuntua ylivoimaiselta.

Tässä blogauksessa on 7 kohtaa, joiden avulla yleisesti saa ihmiset aktivoitumaan mediasta riippumatta.

1. Pyydä palautetta

Pyydä palautetta tuotteesta, palvelusta, blogista, logosta tai uudesta kotisivusta. ”Mitä mieltä olet uudesta logostamme?”

2. Huumoria peliin

Vitsit, meemit, tarinat ja itseironia on tarttuvaa ja helposti leviävää myös sosiaalisessa mediassa. Hauskat kuvat ja videot tehoaa, joka kanavassa.

3. Anna sisäpiiritietoa

Paljasta esimerkiksi, jotain uutta tulevasta tuotteestanne tai esimerkiksi yrityksessänne käytetyistä työkaluista ja menetelmistä.

4. Omakohtainen kokemus

Hyvä tai huono kokemus asiakaspalvelusta, hinnoista, henkilökunnasta tai vaikka ravintolan lounaasta. Tarinoihin on helppo samaistua ja saa muut jakamaan myös omia kokemuksiaan!

5. Vahva mielipide

Kerro oma mielipiteesi lakiuudistuksesta, lottovoitosta Espoossa tai vihreiden oppositioon siirtymisestä. Mielipiteet aiheuttavat keskustelua ja kommentointia puolesta sekä vastaan. Omat mielipiteesi kertovat sinusta paljon ja tällä voit saada uusia seuraajia, muutaman menetetyn hinnalla.

6. Avunpyyntö

Bloggaajana tai aktiivisena somettajana saat varmasti toisinaan mielenkiintoisia kysymyksiä omasta osaamisalueestasi. Vaikka voisit hyvin vastata itse, osallista muita kysymällä apua ja mitä he vastaisivat.

7. Suositukset

Pyydä suosituksia esimerkiksi tietyn alueen partureista, ravintoloista tai hotelleista. Kaikilta löytyy kokemuksia ja yllättävän moni on valmiina auttamaan ja kertomaan omista hyvistä kokemuksistaan tai mitä kannattaa välttää.

Mikä on kahdeksas tapa aloittaa keskustelu?

Paniikki sosiaalisessa mediassa on tilaisuus hyvään peeärrään

Kun sosiaalisessa mediassa alkaa tapahtua on yritys todennäköisesti jo myöhässä. Kun asiakas törmää ongelmaan ja haluaa siihen ratkaisua, mitä hän ensimmäiseksi tekee? Ottaa yhteyttä asiakaspalveluun palautelomakkeella tai sähköpostilla? Tuskin. Ainakaan jos on kiire. Asiakas menee ensin etsimään firman kotisivuilta tietoa mistä ongelma johtuu. Jos ei löydy vastausta, niin siirrytään suoraan sosiaalisen median pariin.

Sosiaalisesta mediasta tarkistetaan yrityksen omat kanavat – onko tiedotuksia ongelman syystä? Kun vastausta ei löydy, niin asiakas saattaa vielä hetken ihmetellä onko hän syyllinen tähän tilanteeseen kun yrityksen medioissa ei selkeästi ole mitään tietoa vallitsevasta ongelmasta. Hyvin äkkiä kuitenkin asiakas saa vahvistuksen, ettei hän ole yksin ongelman kanssa. Hashtageilla alkaa löytyä kysymyksiä ”onko muilla tällaista ongelmaa?”. Sen jälkeen alkaa valitus. Valitus hashtagien kautta ja yrityksen SoMe-kanavissa. Tässä on vielä pieni sauma vaikuttaa asiaan hyvällä palvelulla ja alkaa vastata kaikille kyselijöille henkilökohtaisesti ja kertoa missä mättää ja miten ongelmasta selvitään.

Hyvä asiakaspalvelu saa todistetusti tunnustusta ja kiitosta. Apua saaneet käyttäjät muuttuvat sosiaalisessa mediassa asiakaspalvelijoiksi. Kun asiakaspalvelun reagoinnin jälkeen vielä kysellään ongelmasta, niin muut asiakkaat neuvovat saamansa avun perusteella myös muita ja SoMe hiljenee. Hyvin hoidettu paniikkitilanne tuottaa positiivista PR:ää, tyytyväisiä asiakkaita ja mahdollisesti pääsyn blogikirjoituksiin hyvänä esimerkkinä hyvin hoidetusta tilanteesta.

Kaikki julkisuus on hyvästä sosiaalisessa mediassa?

Jääkiekon MM-kisat 2014 alkusarjan iltapelinä Venäjä – USA 12.5.2014. Ottelun näkee ainoastaan maksua vastaan ja ottelussa on selostajana Antero Mertaranta. Kyseessä siis kaikin puolin aivan loistava tiistai-ilta tulossa. MTV:n Katsomo.fi:stä striimi auki telkkariin ja eikun soffalle!

Pelin alku on ollut huikea kuten olettaa sopii, mutta 8 minuutin jälkeen alkaa tapahtua muuallakin kuin pelissä. Striimi alkaa tökkiä, kuvanlaatu lähentelee vanhojen VHS-nauhojen tasoa ja lopulta striimi jää looppiin. Sama noin minuutin mittainen pätkä on nähty jo viidettä kertaa. Sivun päivittäminen tai striimin avaaminen uudelleen ei auta. Striimi ei enää aukea vaan antaa virheilmoituksen.

MTV:n kotisivuilta ei löydy tietoa virhetilanteesta, sen sijaan sieltä löytyi jo uutinen Ovetshkinin rankkarista ja videoklippi matsista. Mietin, että ehkä ongelma on omassa koneessa. Pari testiä, mutta kaikilla selaimillakin sama ongelma. Seuraavaksi Twitteristä seuraaman hashtagia #katsomo. Kappas! En olekaan ongelmani kanssa yksin vaan löysin juuri ainakin tusinan kohtalotovereita. Katsomon Twitter-tilillä ei mitään tiedotusta moneen tuntiin. Facebook seinä on täyttynyt vihaisista lätkäfaneista. MTV:ltä ei mitään reagointia. Lopulta joku Twitterissä ehdottaa:

En edes tullut ajatelleeksi, että voisi yrittää erikseen katsoa ko. kanavan striimiä. Olin vain katsonut kisasivulla olevien matsilinkkien kautta. Kokeilen avata Sport2 kanavan ja kappas. Peli on toisessa erässä jo ja ei mitään ongelmaa striimin kanssa.

Ensimmäinen reagointi MTV:ltä oli tunti ongelman alkamisen jälkeen, jolloin MTV pahoitteli tapahtunutta ja ilmoittivat asian olevan nyt korjattu. Hieman heikolla menestyksellä ja tuloksena yli 100 vihaista kommenttia kun striimi ei vielä toiminutkaan.. Twitterissäkin kuohusi, mutta ei ihan niin monipäisesti.

MTV Katsomo reagoi – missä sitten meni vikaan?

Hidas reagointi yhdistettynä tiedon panttaamiseen tuotti melkoisen katastrofin PR:n kannalta. MTV Katsomon Facebook seinälle tuli pelkästään tuona samana päivänä yli 300 negatiivispainotteista kommenttia koskien tätä yhtä ja samaa ongelmaa. Toukokuussa käyttäjien kirjoittamia päivityksiä on jo yli 500! Eikä kovin monessa niistä ole ainakaan kehuja..

mtv-katsomo-kuin-ruutu-fi-ilman-viestintaa

Pari tuntia myöhemmin sain Katsomolta kiitoksen Twitterissä toimivan linkin jakamisesta…

 Harjoitus tekee mestarin

Albert Einsteinin mukaan hulluuden määritelmä on se kun tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja sitten odottaa eri tuloksia. Tietysti harjoitus tekee mestarin ja menetettyjen asiakkaiden tuomaa aukkoa voi paikata mainoskamppiksilla, mutta onko juuri sinun yritykselläsi varaa harjoitella sosiaalisessa mediassa toimintaa PR:n kustannuksella? Tiedän ainakin, että helsinkiläinen SomeWorks Oy ja turkulainen Someco Oy hoitavat kovalla ammattitaidolla yritysten sosiaalisen median ongelmia. Eivätkä pelkästään hoida vaan myös kouluttavat yritysten omaa henkilökuntaa käyttämään sosiaalista mediaa yrityksen hyödyksi!

Onko sinulla kotisivu? Älä tee tätä virhettä

Kun kotisivu on julkaistu voi siihen linkata ihan mistä vain. Toiselta verkkosivulta, twitteristä, sähköpostista, uutisesta, pikaviestiohjelmasta tai vaikka tekstiviestistä. Kotisivun omistajalla on blogi eri verkkosivulla ja siihen on linkki kotisivulla. Eli kaksi eri www-osoitetta. Muistakaa nyt, että molempiin voidaan linkata ihan mistä vain.

Olen niin vahvasti sisällä verkkosivujen tuotannossa, että en pysty tajuamaan miten joku ei tätä tajua. Ihan tavalliset tallaajat jakavat kuitenkin linkkejä päivittäin facebookissa ja muualla somessa.

Tämän lyhyt postauksen innoittajana toimi eilen iltalehden sivuilta lukemani uutinen otsikolla Paavo Väyrysen verkkokaupassa.

Verkkosivuilta siis puuttui lakisääteisiä tietoja kuten yhteystiedot ja rekisteriseloste. Tämän vielä kuitenkin ymmärrän jollain tasolla. Pohjanranta Oy:n toimitusjohtaja Mikko Lampela sanoo kuitenkin, että verkkokauppaan mennään Pohjanranta Oy:n sivuilta ja siellä on kaikki tiedot.

”Hän vielä toistaa, että hänen käsittääkseen kyseiseen verkkokauppaan mennään vain Pohjanrannan sivujen kautta.” (c) iltalehti.fi

Anteeksi mitä? Okei, heillä on varmasti analytiikkaa, jonka tietoihin tämä perustuu.

”- Ei ole käynyt mielessä, että joku menisi sinne jotakin muuta kautta. Onko se mahdollista?” (c) iltalehti.fi

Mikko Lampela, toivottavasti löydät ja jaksat lukea tämän blogiviestin. Esimerkiksi googlettamalla ”kuningasmuki” tai ”Paavo&Vuokko muki” löytyy hakutulossivun ensimmäiseltä sivulta linkkejä verkkokauppaan.

Onko se mahdollista?

– Kyllä se on mahdollista!

Muistakaa aina kun laitatte jotain sisältöä nettiin, on hyvin todennäköistä, että siihen voi linkata useammasta paikasta. Lisäksi siitä saatetaan tehdä kopioita!

Jormallakin oli ennen kaikki paremmin?

Aamulla aikaisin ylös herätyskellon soidessa jo kolmatta torkkua. Toppatakki niskaan suojaamaan kylmältä ja bussipysäkille venaamaan dösää. Napit korviin, musa soimaa ja kädet taskuun. Bussi tulee, heilautat korttia ja etsit mahdollisimman kaukaa perältä vapaan paikan. Kuitenkin hyvä hajurako kanssa matkustajiin. Musakki pauhaa ja taskubiljardi voi alkaa.

Rullakebab alkaa myllertää vatsassa ja kiiruhdat vessaan. Toimituksesta tulee pitkä ja tuskallinen. Kotona olisi Aku Ankka ja Iltalehti ajan hyödyntämiseksi, mutta töissä pitää vain keskittyä pusaamaan hiljaa, ettei naapurikopissa oleva tajua sinun olevan vessassa.

Olet kylässä puolisosi kanssa vasten tahtoasi. Sinulla on jaksamaton olo ja odotat vain kutsua kahvipöytään. Seuraat seinäkellosta ja huomaat vasta istuneesi tunnin tuppisuuna. Kahvin saatuasi alat tuhahdella ja viestiä elein puolisollesi kotiin lähdöstä. Juttu kuitenkin luistaa ja valokuvakansiot kaivettiin juuri esiin. Istut vielä ainakin tunnin ja koitat väkisin keksiä jotain sanottavaa. Möläytät jotain sopimatonta ja odotat entistä innokkaampana kotiin pääsyä.

Viet pienen lapsesi katsomaan elokuvaa. Leffa ei itseäsi kiinnosta ja lisäksi sinua väsyttää. Ahmit puolet popcorneista ja nukahdat. Välillä heräät lapsesi nauruun ja säpsähdyksiin. Leffan jälkeen kotiin, lapsi nukkumaan ja telkka auki. Nyt on omaa aikaa ja kellahdat soffalle.

Ruoka on loppu ja kävelet lähikauppaan ostamaan jääkaapin täytettä. Puuskutat kylmässä kädet taskussa ja napit korvilla kauppaan. Ostat korin täydeltä herkkuja ja joudut jonottamaan kassalle pitemmän ajan kuin vietit ostosten korittamiseen. Pakkaat ostokset kassiin ja huomaat, ettei joukossa ole taloussuklaata kummempaa ruoka-ainetta. Poikkeat kotiin lähtiessä vielä viereiseen pizzeriaan ja joudut odottamaan kebabeläimen teurastusta. Saat terveellisen ateriasi ja kävelet takaisin kotiin.

Mitä yhteistä edeltävillä tarinoilla on? Sarkasmi? Huono huumori? – Ehkäpä.

Tarinoilla on kuitenkin paljon enemmän yhteistä kuin arvaammekaan. Nimittäin asia liittyy miljardeihin euroihin, miljooniin ihmisiin, tuhansiin työpaikkoihin ja taas miljoonin tunteihin. Isoja lukuja, aivan absurdeja ja todennäköisesti vääriä. Tärkeintä kuitenkin on, että tarinat liittyvät sinuun.

Päivästä toiseen tulee kaikesta kiireestä huolimatta tilanteita, joissa joudut odottamaan. Sinulle tulee tylsää tai muuten vain käsillä ei ole mitään tekemistä. Matkapuhelimet mullistivat ihmisten välisen kommunikoinnin. Odotusajasta tuli vähemmän tylsää kun ihminen sai matkapuhelimen. Sillä saattoi tekstailla pitkin päivää kavereiden kanssa tai juoruta puhelimessa äidin kanssa. TV:stä tuli myös peliohjelmia, joita voi kätevästi pelata lähettämällä tekstiviestejä.

Matkapuhelin on kokenut lyhyen aikakautensa aikana useita uudistuksia. Suurin mullistus teknisesti lienee kosketusnäyttö ja yleisnimen muuttuminen älypuhelimeksi. Kosketusnäytöt vei intoa kirjoittaa tekstareita, mutta pikaviestimien käyttöä se ei estä. Puhelimella voi nyt pelata tuhansia erilaisia pelejä, käyttää ohjelmia ja seurata omaa terveyttä tai vaikka pankkitiliä. Puhelimesta on siis moneksi.

Ajankäyttö on muuttunut

Alkuun kirjoittamissani tarinoissa on yhteistä. Nimittäin odottaminen. Ennen matkapuhelinta on varmaan ollut todella tylsää, mutta toisaalta ylirasittumisesta ei ehkä ollut tietoakaan. Ensimmäiset laajemmin levinneet matkapuhelimet eivät tarjonneet paljon matopeliä kummempaa, mutta siinäkin rikottiin ennätyksiä työaikana, bussissa ja jopa toiletissa istuessa. Samoihin peleihin kyllästyy nopeasti, eikä puhuttavaa riitä joka päivä tekstailtavaksi. Kaikki eivät myöskään tykänneet matopelistä.

Ennen odotusaika ja tylsyys on muuttui vähemmän tylsäksi matkapuhelimen kanssa näpertelyksi.

Älypuhelin + mobiilinetti + sosiaalinen media

Ennen älypuhelimia(ja ehkä myös WAPpia) puhelimella pystyi tekemään vain muutamia asioita. Kaikki oli yhden ihmisen handlattavissa ja vieläpä samana päivänä! Nettisurfaillu onnistuu puhelimella ja tabletilla, joten sitäkään ei tarvitse enää tehdä koneella istuessa. Sosiaalisen median palvelut toimii oikein näppärästi puhelimella. Etenkin kuvien jakamisen kannalta puhelin on mielekkäämpi kuin esimerkiksi pöytäkone tai kannettava.

Älypuhelin on elämä. Kalenteri, sähköposti(t), yhteystiedot, juoksulenkit, GPS-navigaattori ja vielä kaikki huvi ajanviete siihen päälle. Pilvipalveluiden ansiosta älypuhelimen hukkaaminen ei ole enää maailmanloppu. Kuinka moni jaksaa tyhjentää säännöllisesti kuvat puhelimesta tietokoneelle? Vain pakon edessä, eli kun puhelimen muisti on täysi.

Kuka veisi pöytäkoneen navettaan?

Pöytäkoneella kuvien ottaminen on hankalampaa kuin isoisän vanhalla kameralla. Tietokoneen webbikameraa rajoittaa lyhyt USB-piuha ja halukkuutta kuvien ottoon vie kehno kuvanlaatu. Tai kehno kuvattava. Eihän omaa pärstää jaksa jatkuvasti kuvata? Eihän? Älypuhelimilla otetaan miljoonia kuvia päivittäin. Sen sijaan, että kuvat pitäisi ensin kehittää ja sitten lajitella kuvakollaaseihin, ne jaetaan välittömästi kaiken maailman nähtäville.

Nam, minulla on nälkä, onpa iso annos *naps* ja kuva on kaikkien katseltavissa. Onpa muuten hävyttömän pieni annos *naps* ja seuraavaksi ravintola suurentaa annoksia massan painostuksesta. Onpas possulla leveä hymy *naps* – Johanna-Karoliina vaihtoi profiilikuvansa.

Ennen oli kaikki paremmin

Ruoka on loppu ja kävelet lähikauppaan ostamaan jääkaapin täytettä. Puuskutat kylmässä kädet tiukasti kiinni iPhonessa ja koitat rikkoa Simon ennätyksen ajopelissä. Ostat korin täydeltä herkkuja ja  tarkistat puhelimesta ostoslistan sisällön. Jonottaminen ei harmita, sillä nyt on sopiva hetki selata päivän uutisia ja pari hassua kissavideota. Kassatäti huokailee, kun et huomaa vuorosi tulleen ja naputtelet vain puhelintasi. Pakatessasi ostoksia sinusta tulee jonkin sortin akrobaatti ja onnistutkin pakkaamaan kassin yhdellä kädellä samalla kun luet meilejä puhelimestasi. Poikkeat kotiin lähtiessä vielä viereiseen pizzeriaan. Odotusajan käytät hyödyllisesti selailemalla aikajanaasi ja tykkäilemällä. Saat terveellisen ateriasi, twiittaat lounaan olevan valmis ja kävelet takaisin kotiin pelaten tetristä.

Viet pienen lapsesi katsomaan elokuvaa. Leffa ei itseäsi kiinnosta ja lisäksi sinua väsyttää. Kaivat taskusta esiin puhelimen ja alat jutella facen chatissa ystäväsi kanssa. Välillä laitat puhelimen pois lepuuttaaksesi käsiäsi, mutta tauko jää lyhyeksi kun puhelin tärähtää ilmoitukseksi uudesta viestistä. Leffan jälkeen kotiin, lapsi nukkumaan ja telkka auki. Nyt on omaa aikaa ja kellahdat soffalle. Kaivat myös puhelimen esiin ja kommentoit kömpelöitä julkkistanssijoita SoMessa.

Olet kylässä puolisosi kanssa vasten tahtoasi. Sinulla on jaksamaton olo. Kaivat puhelimen esiin ja luet uusimmat uutiset, selaat nettiautoa, vilaset sähköpostin, kommentoit kaverin päivitystä ja tilaat uudet kengät itsellesi. Seuraat seinäkellosta ja huomaat istuneesi tunnin tuppisuuna. Nostit katseesi, joten sait päitä kääntymään. Vastaat katseisiin sanomalla ”työasioita” ja hiljaisuus osaltasi saa jatkua. Internet on selattu läpi ja alat rupatella isäntäväen ja puolisosi kanssa jostain uutisesta. Huomaat vierailun venyneen nelituntiseksi.

Rullakebab alkaa myllertää vatsassa ja kiiruhdat vessaan. Toimituksesta tulee pitkä ja tuskallinen, onneksi otit puhelimen mukaan. Nyt on aikaa lukea uutisia ja kerätä viljat sekä ruokkia kanat. Naapurikopin ”asukki” on vaihtunut useasti istuntosi aikana.

Aamulla aikaisin ylös puhelimen herätyskellon soidessa jo kolmatta torkkua. Toppatakki niskaan suojaamaan kylmältä ja bussipysäkille venaamaan dösää. Napit korviin, musa soimaan spotifystä ja iltalehti.fi auki. Bussi tulee, heilautat korttia samaan aikaan puhelintasi tuijottaen. Etsit ensimmäisen vapaan paikan. Chattiin pitää vastata nopeasti ja se vaatii vakaata kättä. Musakki pauhaa ja vihaset linnut lentää. Jorma voi unohtaa biljardin.

Postin pakettiautomaatti

Sain myytyä vanhan iPhonen kaverille ja hän pyysi, että lähettäisin paketin hänen lähipostin sijaan pakettiautomaattiin. Ajattelin, että no mikäpäs siinä. Sain kaverilta lähimmän pakettiautomaatin tiedot ja menin omaan lähipostiini, joka on R-kioskin yhteydessä.

Laitoin paketin tiskille ja sanoin kysyvästi, että tämmönen pitäisi saada lähetettyä pakettiautomaattiin. Paketti oli myyntipakkauksessa ja huomautin myyjälle, että aion kyllä laittaa sen vielä johonkin postikelpoisempaan pakettiin. Myyjä näytti vieläkin hölmistyneeltä. Hän sai sanotuksi, että ”mitenköhän tämä nyt..”, ”ei meille ole tämmöistä..”. Takahuoneesta tuli vielä toinen asteenverran ryppyisempi naispuolinen asiakaspyöveli ja naurahti, että ”ei me näitä hoideta”, ”sinun pitää mennä johonkin s-paikkaan missä niitä pakettiautomaatteja vissiin on”. Mietin jo, että mitä heeelvettiä tääl tapahtuu. Kurttuisempi asiakaspyöveli totesi vielä, että ”meille kyllä tulee pakettiautomaatista paketteja, mutta me ei voida lähettää niihin”, johon totesin ”onpa kyl typerä systeemi”, ryppypyöveli totesi takaisin ”ei minusta ^_^”. Lähdin sitten naurujen saattelemana pois R-kioskipostiasiakasvihaajaliikkeestä.

Sitä vitutuksen tunnetta on vaikea sanoin kuvailla mikä tästä ”asiakaspalvelu” tilanteesta tuli. Ensinnäkin, mitä helvettiä minunko pitäisi tietää, että postin pakettiautomaatti on noin rajoittunut systeemi. Toiseksi, miksei postin parissa työskentelevät ihmiset osanneet auttaa asiassa. Kolmanneksi kyllä niitä automaatteja on muuallakin kuin s-paikoissa. Neljänneksi, voinhan minä verkkokaupoistakin tilatessa valita haluanko paketin kotiovelle, lähipostiin vai pakettiautomaattiin. Kerrassaan hieno systeemi.

R-kioski ja Itella ei ilmeisesti näe tarpeelliseksi kouluttaa henkilökuntaansa uusien palveluiden osalta. Toisaalta miksi pitäisi? Siinä on kaksi Suomen suurinta monopolia. Kuluttajalla ei ole vara valita kun vaihtoehtoja ei ole.

ps. myöhemmin kaveri laittoi meiliä, että hänen piti käydä postin verkkosivuilla valitsemassa, että haluaa postipaketit toimitettaviksi pakettiautomaattiin.